Edellisestä tekstistä onkin aikaa, tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten ole "ehtinyt" kirjoittaa, toisin sanoen avautua pitkiin aikoihin. Avautumisen aiheita on, sen voin luvata. Päätin ottaa tarkasteluun aiheen, joka liippaa itseäni jopa niin läheltä, että on sivaltaa korvani irti tismalleen yhtä äkkipikaisesti kuin surullisen kuuluisa Jeesuksen opetuslapsi "viattomalta" Jeesuksen hakijalta.
Ensimmäinen lauseeni on hyvä aasin silta itse asiaan. Kyllä, tunnen huonoa omaatuntoa jopa siitä, etten kerkeä tekemään asioita, jotka ovat täysin vapaaehtoisia ja sellaisia, joita kukaan ei minua vaadi tekemään. Helatorstaiaamuna, kuten kaikki tietävät se on yleinen vapaapäivä, heräsin klo 9 tunteeseen, että minun on pakko tehdä jotain. Aivan pakko. En saa jäädä nukkumaan, sillä on pakko saada jotain aikaseksi. Mietin pääni puhki, mikä aiheutti tämän tunteen. En keksinyt mitään järkevää selitystä ilmiölle. Järjellä kyllä ymmärsin sen, että koulun loputtua minun ei tarvitse tehdä kouluhommia, kirjallisia töitä tai lukea tenttiin. Ei tarvitse valmistautua seuraavan päivän laboratoriohommiin, itseasiassa ei ole mitään, minkä takia olla nukkumatta kerrankin pitkään ja rentoutua!
Tunne siitä, että pitäisi saada jotakin koko ajan aikaa, ei ole minulle ainutkertainen. Jos totta puhutaan, tunnen sitä jatkuvasti. En anna itselleni tilaa rentoutua. Jos olen kipeä, sairastaminen ei käy laatuun, koska aina on tärkeämpää tekemistä, koskaan ei ole aikaa rentoutua ja vain olla. Päiväunet eivät tulee kuuloonkaan. Pitää saada jotain aikaiseksi, jotta olisi jotakin.
Mistä se johtuu, että jotkut (tässä tapauksessa minä) ovat ylisuorittajia? Huomaan monesti ylisuorittamisen lieveoireena myös sen, että haalin itselleni kaiken maailman hommia kerhotilan viinavaraston inventoinnista kaverin neljän puudelin ulkoiluttamiseen. Jos minä en hommaa tee, se jää tekemättä. "Ongelmassa" on hyvät puolensa. Usein kaikki kouluhommat tulevat, jos eivät etuajassa, viimeistään määräaikaan mennessä tehtyä, paikat pysyvät järjestyksessä ja kaveri on tyytyväinen saadessaan leffaillan. Turhan usein käy kuitenkin niin, että stressaan kaikista haalimistani tehtävistä, ärsyynnyn ihmisiin ja turhaudun itseeni. Kaiken lisäksi, muut alkavat ajatella: "Koska Ella teki viimeksi, kyllä se nytkin tämän hoitaa!" ja liian harvoin saa kiitosta, koska panoksestani on tullut itsestäänselvyys.
Nautin siitä, että saan asioita aikaiseksi. Olisi kuitenkin pääkopan terveyden ja ihan fyysisenkin terveyden kannalta ERITTÄIN tärkeää osata joskus rentoutua. Ehkä opin, ehkä en. Tai sittten vain jatkan suorittamista ja yritän olla jotakin. :D Minkä sitä luonteelleen mahtaa, jos kerran on touhuajaksi luotu, turha sitä väkisin on mennä muuttamaan. Ylisuorittaja? Kyllä, Ella "Ylisuorittaja" Koho esittäytyy. ;)
