Älä tule huono päivä, tule hyvä päivä!

Päätin tänään pohtia peräti niinkin vanhanaikaista ja joidenkin mielestä varmasti erittäin kulunutta sekä tylsää aihetta kuin mielialanvaihtelut. Sen lisäksi kerkesin ensimmäisessä tekstissäni vannomaan kuinka en aio kirjoittaa blogiini päiväkirjaa. Kaikki kuitenkin varmasti ymmärtävät, että suurin osa pohtimistani aiheista sivuavat päiväni tapahtumia edes jossakin määrin tai leikkaavat yhtä terävästi päivän tapahtumia kuin biljardipelissä onnistunut leikkaus valkoisella pallolla OMIIN palloihin ja sen seurauksena syntynyt hämmentävän täydellinen pussitus. Tämän päiväinen aiheeni pohjautuu tämän päivän tapahtumiin.

Koin nimittäin tänään jälleen kerran, niinkuin satoja kertoja aikaisemminkin, sen, kuinka yhden päivän aikana mielialat voivat heitellä iloisen hilpeästä tornadomaisen raivon kautta takaisin hilpeän iloiseen. Aloin siis pohtimaan, niinkuin satoja kertoja aikaisemminkin, mistä niinkin suuret mielialanvaihtelut oikein ovat peräisin. Onko se vain pelkkää ihmisluonnon oikullisuutta vai onko sillä jokin ihan oikea funktio.

Kaikkihan sen tietävät, että varsinkin murrosiässä ja varsinkin NAISET ovat kovia "vaihtelemaan" mielialojaan (niinkun se nyt olisi jotenkin tahallista). Aihetta on myös varmasti käsitelty hamasta menneisyydestä asti, about siitä asti kun Väinämöinen eli. Olettaen tietysti, että Väinämöinen on elänyt oikeasti eikä ole pelkkä kansalliseepoksen päähenkilö sampoineen ja Ainoineen. Takasin asiaan. Varmaa on myös se, että jokainen vähintään minun ikääni eksynyt ihminen, on sekä kokenut että pohtinut tätä aihetta lukemattomia ja vielä lukemattomia kertoja. Silti se ei omasta mielestäni laimenna yhtään aiheen kiehtovuutta.

Jotta vaikuttaisin fiksulta ja mielipiteilläni olisi jotakin pohjaa, päätin tehdä hieman taustatutkimusta. Päätin googlettaa aiheesta "mielialan vaihtelut". Ensimmäisenä tuloksiksi tuli keskustelupalstoja aiheesta. Tarjottiin minulle jopa sitä, kuinka mielialan vaihtelut ovat normaaleja raskaudessa, vaihdevuosissa tai jos kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tietääkseni minuun ei päde mikään mainituista, joten päätin jatkaa tutkimusta hakusanalla "mielialan vaihtelujen syyt". Johan alkoi lyyti kirjoittaa. Muun muassa yksi sivusto (http://www.help-menopause.com/mielialan-vaihtelut.html) myöntää, ettei mielialan vaihtelujen syitä tarkalleen tiedetä, mutta että hormonitoiminnalla on siihen vaikutuksensa. Toki sivusto puhuu vaihdevuosista, mutta hormonitoiminta selittäisi sen, miksi mielialojen vaihtelu on yleisempää ja selkeämpää naisilla kuin miehillä. Myös e-pillereitä koskeva sivusto puhuu hormonitoiminnan vaihtelujen puolesta mielialojen vaihtelun aiheuttajana (http://www.ehkaisynetti.fi/scripts/en/2pillerit/myonteiset_vaikutukset/ongelmanratkaisu/index.php).

Tähän mennessä löytyneet syyt puhuisivat ainoastaan biologisen toiminnan seurauksista. Mielialat vaihtelevat, koska ihminen on rakennettu biologialtaan sellaiseksi, että elintoiminnot vaikuttavat muun toiminnan ohella myös mielialaan. En kuitenkaan tyytynyt pelkästään tähän vastaukseen. Olin sata prosenttisen varma, että biologisten ja "helposti" selitettävien syiden lisäksi on vaikeammin selitettäviä ja yksilöllisiä, ihmisen persoonaan liittyviä selitysmalleja. Jatkoin tutkimusta heittämällä googlen hakukenttään "mielialan vaihtelujen sosiaaliset syyt". Löytyihän sieltä vastauksia. JEI! Eräs sivusto (http://www.hoitonetti.fi/terveysarvot/mieliala/) puhui juuri sen puolesta, mitä kuvittelinkin. Mielialojen vaihtelut riippuvat persoonasta. Jotkut ihmiset ovat perusmielialaltaan synkempiä, varovaisempia ja ahdistuneempia. Tämän on oletettu olevan evoluution kannata erittäin tärkeää: osataan varoa kaikkea, vahinkoa ei satu niin helposti.

Nyt joku ajattelee: "No mutta Ella, tämähän on ihan itsestään selvää!"
Uskallan kuitenkin väittää ettei. Sen lisäksi, että jyrkät mielialan vaihtelut ovat biologista hormonitoimintaa, niihin liittyvät hyvin läheisesti myös sosiaaliset syyt ja persoona. Rajut mielialojen muutokset ovat ehkä tapa kommunikoida. Ne ehkä osoittavat myös osaltaan tarvetta tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.

Palatakseni otsikkoon, kaiken kaikkiaan huonosta alusta huolimatta, oma päiväni oli aina vain parempi loppua kohden. Kannatti päästää ensin kaikki "paha höyry" ulos pienellä 20 minuutin itkupotkuraivarilla ja hymyillä sitten loppu päivä. :) Hih, hih ja hyvällä mielellä nukkumaan. Toivottavasti ette kuolleet tylsyyteen kesken tekstin. Itse pidän aihetta tärkeänä, mielenkiintoisena ja pohtimisen arvoisena. Oli syy mielialan vaihteluihini tänään sitten jylläävä hormonitornado tai oma "haluan tulla nähdyksi"-syndroomani, sen tiedän että minä ainakin olen oikukas. Ja myönnän sen! ;)