Otsikon vaihtoehdot pyörivät päässä kuin lapsuuden ajan karuselli kiihtyvässä vauhdissa. Päätä huimaa ja yrjöpussi lojuu tietysti Linnanmäen puistonpenkille. Kerrankin kun sitä olisi tarvittu. Yhtäkkiä karuselli pysähtyi kuin veitsellä leikaten. Yksinkertainen syy oli, että päivänkakkaran lehdet loppuivat kesken. Viimeinen lehti oli nimittäin puolikas. Nyt en ehkä koskaan saa selville aloittaako blogi vai ei.
No eihän se ihan näin mennyt. Hetken sitä mietin, että aloitanko tämän rumban (höystettynä samballa) ollenkaan. Entä jos tämä kaikki leimataan kohta postmoderniksi tekotaiteeksi ja minut karkotetaan maasta? Toivottavasti ei.
Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan eikä enää voi perääntyä. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa sitten ruveta miettimään ikuisuuskysymystä: "Miksi?"
Ehkä joku haluaa kirjoittaa kuulumisiaan ja jokapäiväisiä askareitaan ystävien luettavaksi nettiin. Facebookin statuspäivitystila kun on niin pieni, ettei kaikki päivän tapahtumat millään meinaa mahtua annettuun 1000 merkkiin! Täytyy kirjoittaa isoäidin villasukkien pesusta, naapurin koiranulkoiluttajan tielle jättämistä pökäleistä ja läpi menneestä tentistä.
Ehkä joku taas haluaa avautua päiväkirjan muodossa siitä, kuinka kurjaa tai vastavuoroisesti ihanaa elämä on. Ihan noin muuten vaan. Kun ei jaksa kirjoittaa perinteisiin "päiväkirjavihkoihin" voi sen sijaan näpytellä tietokoneella päivän tapahtumat ylös. Ja onhan kirjoittaminen tietokoneella niin todella paljon helpompaa. Virheet saa korjattua paljon siistimmin kuin kuulakärkikynällä.
Ehkä joku haluaa taasen kirjoittaa maailman epäkohdista ja saada keskustelua aikaan. Tuoda julki maailman virheet. Netti kun on niin laaja yhteisö.
Ehkä jollakin on mielipiteitä asioista ja tarvetta julkistaa niitä muillekin kun yksiönsä seinille. Saada huomiota. Joko positiivista tai negatiivista. Huomiota se on huomiokin. Eikun..takaisin asiaan..
Henkilökohtaisesti tein päätöksen, etten aio kirjoittaa päiväkirjaani nettiin. Pidän henkilökohtaista "perinteitä" kunnioittavaa päiväkirjaa, johon pyrin ihan perinteisesti kuulakärkikynällä kirjoittamaan päivän tapahtumat. Aloitin blogin pitämisen, koska pidän siitä, että saan keskustelua aikaa. Olen luonteeltani pohtija, ja mikä onkaan parempi tapa tuoda ajatuksiaan julki kuin kirjoittaa ne. Siksi ajattelin aloittaa tämän. Saa nähdä minkälainen seikkailu tämä on. Facbookkaus kun alkaa olla jo niin nähtyä! ;)
Toivottavasti tämä ensimmäinen teksti sai edes jonkun uteliaisuudella odottamaan seuraavaa pohdittavaa asiaa..mikä se lie, sitä kun ei tiedä. Hyvää yötä, kirput syököön kaiken yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti