Varoitus! Teksti saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi herkimmille. Bändin jäsenet ovat "ammattilais"muusikoita, joten tekstissä kuvailtuja tapahtumia ja tekoja ei saa kokeilla kotona. Kiitos.
"Olipa kerran cover-bändi nimeltä Nitrodisco. Nitrodiscoon kuului viisi henkeä. Yksi oli iso, ruma, kovasti suutaan soittava, maailmaavihaava ja juovuttavien nesteiden nauttija Anttonius. Hän myös soitti kitaraa aina kun siihen kykeni. Toinen kitaristi ja samalla vokalisti, Prinssi Elovena, taitoi kitaran salat, hallitsi falsetin ja silloin tällöin kumosi kurkkuunsa myös juovuttavia nesteitä. Bändin sydämentahdistimena toimi Wilpuri. Hän pysyi täsmällisesti rytmissä myös pelti kiinni, mutta kartalla hän ei pysynyt edes vesiselvänä. Koska bändi ei ole mitään ilman kunnon basistia, Nitrodiscoon kuului vihreä indieprinssi, jonka lempi iskelmiin kuului muun muassa kaikkien tuntema ja Virve Rostin tulkitsema Sata Tofunakkia. Nyt joku miettii, eikö bändissä ollut koskettimia ollenkaan..ja oliko tosiaan niin, että kaikki tämän huikean bilebändin jäsenistä olivat miehiä. Ehei, joukkoon kuului myös yksi yksilahkeinen, nuori, suutaan soittava, kaiken tietävä ja hymyilemiseen sortuva Bella. Hän pimputti silloin tällöin koskettimia, usein väärässä järjestyksessä, ja toimi stemma-automaattina sekä toisena vokalistina.
Bändi oli siis tässä kohtaa jo lähes täydellinen. Keikkoja oli jos jonkinlaisia. Nitrodiscon roudausaikataulut pitivät vain harvoin paikkansa, sillä jos ei Anttoniuksen pikkutakki unohtunut kotiin niin jonkun muun soitin saattoi jäädä teille tuntemattomille. Kyllä bändi sinänsä oli ihan tehokas, varsinkin lavalle päästyään, mutta koskaan ei ollut liian aikaista aloittaa roudausta kymmenen tuntia ennen keikkaa. Keikoilla hiki virtasi, nesteet kumoutuivat ja yleisö villiintyi. Tilaisuudessa kuin tilaisuudessa tämä ilmiömäinen bändi sai yleisön tanssimaan. Oli kyseessä sitten Stadin Marttakerhon pitsinnypläysosaston iltapäivätee tai farmasianopiskelijoiden Wappu-riennot.
Nitrodisco harjoitteli hyvin ahkerasti ja juuri siksi he varmasti olivat yksi Suomen parhaista bändeistä. Monta kertaa treenit saattoivat venyä kymmen tuntisiksi. Ensimmäiset kaksi tuntia kuluivat yleensä soitinten kuntoon laittamiseen, seuraavat neljä tuntia harjoitteluun ja viimeiset kuusi tuntia erilaisten Youtube-videoiden katseluun ja hulvattomien sekä toimivien sovitusten miettimiseen. Ei ollut ollenkaan harvinaista, että parhaimmat sovitukset syntyivät yleensä pienessä pierussa. Wilpuri, Anttonius ja Prinssi Elovena olivat kovia oluen ystäviä ja yleensä harjoitukset alkoivat nesteiden hankinnalla. Bändin neidit, Indieprinssi Margo ja stemma-automaatti Bella, joivat yleensä siideriä ja vettä mainitussa järjestyksessä.
Nitrodiscon settilistoihin kuului kaikkea maan ja taivaan välillä. Ei ollut genreä, jota tämä bändi ei olisi tuntenut ja saanut toimimaan. Monet tunnetut kappaleet saivat tämän bändin toimesta uusia nimiä. Settilistoista löytyi mm. seuraavia kappaleita Bileet (Beat it), Margo is Running out (Time is Running out), Sata Tofunakkia (Sata Salamaa), The Bad Ella (Bad Touch), Seksisti tulessa (Sex on Fire), Hiuksissa Spermaa (Hiuksissa hiekkaa), . (Piste) ja monia monia muita. Jokainen kappale sai tämän bändin käsittelyssä aivan uusia ulottuvuuksia ja huonoimmastakin tanssikappaleesta syntyi tanssilattioiden seuraava hitti.
Nitrodiscon jäsenten kemiat toimivat täydellisesti yhteen. Tämä oli täydellinen bändi. Keikat piti aina varata hyvissä ajoin, sillä tällä bändillä oli vientiä. Soitettiin niin maatalousmessuilla kuin satuhäissä. Mikään tilaisuus tai tapahtuma ei ollut vaikea toteuttaa. Sen lisäksi, Nitrodisco oli taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Tämä bändi jäi historian kirjoihin mahtavasta kyvystään viihdyttää!"
Jos kiinnostuit: Nitrodisco.
Ja kyllä, tarina perustuu tositapahtumiin.
Bella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti