Kuten otsikosta näkyy, olen astumassa vaaralliselle tiellä. Todennäköisesti jo pelkkä otsikko herättää lukijakunnassa ja koko Suomen väestössä, itseasiassa koko maailman väestössä jos ymmärtäisivät otsikosta jotakin, monenlaisia tunteita. Silmitöntä raivoa, pahkahduttavaa ihastusta, suurta ahdistusta, suunnatonta ylpeyttä etc. etc..Monet ovat valmiita pelkän otsikon luettuaan esittämään vasta-argumenttinsa vaikka eivät tiedä edes aihetta. Toiset (tosin vain murto-osa jos sekään) tuntevat outoa kunnioitusta kirjoittajaa kohtaan:"Kuinka hän uskaltaa? Siinäpä vasta mies paikallaan. Edes joskus joku uskaltaa!"
Voi olla, että joku lukee tekstiä sormiensa välistä, sillä double facepalmkaan ei meinaa riittää..Oli miten oli, tämän päivän aiheeni on Omppu.
Noin 4 vuotta sitten ostin ensimmäisen Omppu-tuotteeni. Se oli iPod nano. Neljännen sukupolven. Ei siis mikään antiikkilaite. Kappaleet vaihtuivat kun iPod lensi kaaressa lattialle ja olipa siinä jopa pelejä, jotka toimivat iPodia liikuttelemalla. Voi se oli kulta-aikaa. Kukaan ei pilkannut, korkeintaan ihaili laitetta.
"Voi kumpa mullakin olis noin hieno. Mul on vaan tää mis ei oo edes näyttöä!"
"Ella, vähän hieno, maksoko paljo?"
"Mä toivon tollasta joulupukilta lahjaks ens jouluna!"
Muutama vuosi siitä eteenpäin päätin ostaa uuden tietokoneen. Vanha kun oli jo VANHA ihan kirjaimellisesti ja kaatuili kymmenen minuutin välein. Olin myös korviani myöten täynnä Windowsin käyttöjärjestelmää. Päätin siis ostaa MacBook Pron. <3
Nyt vastaanotto ei enää ollutkaan aivan samanlainen kuin aikoinaan ostaessani rakkaan iPodini. Tutuiksi tulivat nimet "Applen huora", "Ompun orja", "porvari, "hifistelijä". Onneksi kaikkeen tottuu. Minulle tolkutettiin silloin ja vielä tänä päivänäkin kuinka ostin tuplahintaisen koneen, jossa Omena maksaa enemmän kuin kone itsessään. Kuinka haaskasin turhaa rahaa kun halvemmalla olisin voinut saada paremmankin koneen. Kuinka hairahduin yliarvostettuun merkkiin ja sokeuduin Applen turhan suuresta loisteesta. Kuinka valitsin käyttöjärjestelmän, joka on vaikea käyttää ja josta on vaikea löytää eri toimintoja.
Itse olen sitä mieltä, että hyvää konetta en olisi saanut yhtään halvemmalla. Akku kestää ja kapasiteetti on juuri sopiva omaan käyttööni. Kone on helppo kuljettaa paikasta toiseen, koska ei paina paljoa ja laturia ei tarvitse joka paikassa kuljettaa mukana. Käyttöjärjestelmä on niin paljon sujuvampi ja muutenkin kone varmempi kuin kokemukseni muista koneista.
Eikä siinä toki vielä ollut kaikki. Viimeisen naulan löin arkkuuni kun ostin uuden aarteen: iPhone 4:n. <3 Voi sitä piikittelyn määrää!
"Voi ei Ella! Mummos koirakin häpee sua!"
"Apple-huora!"
"Noniin. Sieltä se orja tulee!"
"Oikeen Apple-ihminen meillä täällä. Kattokaa kun se nyt selaa tota iPhoneaan."
Ja ne hulvattomat sarjakuvat ja pilapiirrokset. :D Olen nauranut itseni kuoliaaksi niiden ansiosta. Olen sitä mieltä, että iPhone on unelma. Helppo käyttää, nätti ja monikäyttöinen. Kaikkea mitä halusinkin.
Mutta mistä loppujen lopuksi johtuu se, että Applen tuotteita omistavat henkilöt joutuvat jonkinlaisen sosiaalisen syrjinnän kohteeksi? Heitä haukutaan, piikitellään ja syljetään päälle? Mitä he ovat tehneet ansaitakseen sellaisen kohtelun?
Onko kyse siitä, että niin sanotut antiApple-ihmiset tuntevat itsensä köyhemmiksi ja vähemmän porvareiksi kun eivät halua/heillä ei ole varaa ostaa kalliita Omppu-tuotteita. Ehkäpä. Tai jospa syy on siinä, että nämä antiOmppu-ihmiset kuulivat liian pieninä tarinan Lumikista ja Seitsemästä kääpiöstä ja heille jäi siitä elinikäiset traumat. Aina kun he näkevät omenan, josta on haukattu palanen (kuten kaikki varmaan tietävät että Applen logossa on juuri tällainen omena), he muistavat vaistomaisesti traumaattisen sadun ja myrkkyomenan ja laittavat puolustusvaihteen päälle ja haluavat tuhota Ompunkantajan kuin se olisi sadun noita, paha äitipuoli.
Anyway, oli syy mikä hyvänsä, olen itse ylpeä Applen-kantaja. Laitteet toimivat ja rahaa riittää elämiseen. Täydellistä siis. Voisikin tässä ruveta sitten miettimään uutta hankintaa..hmmhmmhmm..tänä iltana taidan laskea lampaiden sijasta omenia. Kyllä, sellaisia, joista on haukattu pala. ;)
lauantai 30. huhtikuuta 2011
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Joka opiskelijan pikaopas
No nyt on lomat ja munanjuhlat vietetty, joten on aika palata sorvin ääreen oikeen toden teolla. Koska on jälleen aika jatkaa itsensä sivistämistä ja valmistautumista palvelemaan järjestäytynyttä yhteiskuntaamme, ajattelin käsitellä aihetta: OPISKELU. Erityisesti huomiota aion kiinnittää tentteihin, arvosanoihin ja mitä parhaimpiin neuvoihin opiskelijoille suoraan opiskelijan suusta. ;) HUOM! Myös antiopiskelijat saavat lukea ja ottaa oppia!
Eli siis Ella Presents ylpeänä (ja äärimmäisen vaatimattomana) esittää: Joka Opiskelijan pikaopas arvosanojen saloihin. Nauttikaa ja annetaan aplodit yhteisesti sitten kerralla viimeisen kohdan jälkeen.
Arvosana 0 eli hylätty:
-kannattaa käydä erityisen ahkerasti luennoilla ja kannattaa kiinnittää erittäin paljon huomiota luentokalvoihin ja tehdä itselleen yksityiskohtaiset muistiinpanot
-luelueluelue. Jokaisen luennon jälkeen, ennen, välissä ja aikana.
-valmistaudu tenttiin kuukauden päivät (minimi 30 päivää ennen tenttiä)
-selvitä itsellesi vaikeat termit
-jätä kaikki mahdollinen ylimääräinen tekeminen kokonaan pois tentin alla
-älä missään nimessä pidä lomaa!
-stressaa
-NUKU HYVIN
-tutustu muihin aiheeseen liittyviin artikkeleihin ja teksteihin
--> taattu hylätty
Arvosana 1 eli hätinä tuurilla läpi:
-lue jonkin verran, lähes kaikki luentokalvot
-käy luennoilla lähes sataprosenttisesti (minimi 80% läsnäolo)
-muuten sama kuin edellä
--> selvä ykkönen
Arvosana 2 eli jotakin pitäisi jo osatakin:
-lue vain luentokalvot, jotka tiedät olevan itsellesi vaikeat
-käy luennoilla jos kiinnostaa älä käy jos ei kiinnosta, it's up to you
-voi pitää satunnaista lomaa lukemisesta (ei kuitenkaan yli kolmen päivän taukoa lukemisesta)
-luentokalvot ja kirja riittävät materiaaliksi, ei tarvitse ottaa selvää vaikeista asioista.
-->varma kakkonen
Arvosana 3 eli yli puolet oikein reilusti:
-älä stressaa
-ei tarvitse käydä luennoilla, voi toki käydä jos ei ole jostakin syystä muuta tekemistä (ei kuitenkaan suositeltavaa)
-älä tee muistiinpanoja
-lähes perusteellinen valmistautuminen lukemalla noin kolmea viikkoa ennen tenttiä (vain luentokalvot)
-viime hetken kertailuja
-pieni loma on tarpeen
--> taattu kolmonen ja rispekti
Arvosana 4 eli olet hyvä:
-ei luentoja
-ei muistiinpanoja
-hätäinen lukeminen kahta viikkoa ennen tenttiä
-pidä ihmeessä kunnon loma
-älä ota turhia paineita
-keksi jotain muuta pientä mukavaa lukemisen ohella (älä kuitenkaan aivan unohda lukemista)
-voi valvoa rauhassa
--> aivan varma nelonen ja voi kuinka kateus kukkii ystävien kesken
Arvosana 5 eli olet täydellinen:
-älä missään nimessä erehdy luennoille (varsinkaan jos ne ovat aamulla)
-älä tee minkäänlaisia muistiinpanoja, luentokalvot riittävät
-vilkuile luentokalvoja parina viimeisenä iltana hätäisesti
-älä stressaa tai mieti tenttiä liikaa
-valvo vuorokausi ennen tenttiä (bilettäen jos mahdollista)
-krapula aina takaa onnistumista
-pese pyykkiä
-siivoa asunto
-lakkaa kynnet
-leivo
-lue joku kiva romaani
-LOMAILE
-käytä naapurin mummon kissa paskalla
-pese äidin villasukat
-kudo lapaset
...
-tee kaikkea muuta, mutta älä lue
--> ja vitonenhan sieltä pärähtää: TOTALLY AWESOME.
Jos näillä neuvoilla ei ala niitä arvosanoja tulemaan, mitkä itse valitsee niin en vastaa seurauksista. Ja muutenkin jokainen saa toteuttaa ihan omalla vastuulla. "Emme vastaa naulakkoon jätetyistä tavaroista [epäonnistuneista arvosanoista]."
Näillä sanoilla toivotan erittäin antoisaa opiskelukevättä vielä niille, jotka joutuvat opiskelemaan.
"Lasken matkaan oppaan parhaimman. Se saa auttaa tenttien teillä."
Eli siis Ella Presents ylpeänä (ja äärimmäisen vaatimattomana) esittää: Joka Opiskelijan pikaopas arvosanojen saloihin. Nauttikaa ja annetaan aplodit yhteisesti sitten kerralla viimeisen kohdan jälkeen.
Arvosana 0 eli hylätty:
-kannattaa käydä erityisen ahkerasti luennoilla ja kannattaa kiinnittää erittäin paljon huomiota luentokalvoihin ja tehdä itselleen yksityiskohtaiset muistiinpanot
-luelueluelue. Jokaisen luennon jälkeen, ennen, välissä ja aikana.
-valmistaudu tenttiin kuukauden päivät (minimi 30 päivää ennen tenttiä)
-selvitä itsellesi vaikeat termit
-jätä kaikki mahdollinen ylimääräinen tekeminen kokonaan pois tentin alla
-älä missään nimessä pidä lomaa!
-stressaa
-NUKU HYVIN
-tutustu muihin aiheeseen liittyviin artikkeleihin ja teksteihin
--> taattu hylätty
Arvosana 1 eli hätinä tuurilla läpi:
-lue jonkin verran, lähes kaikki luentokalvot
-käy luennoilla lähes sataprosenttisesti (minimi 80% läsnäolo)
-muuten sama kuin edellä
--> selvä ykkönen
Arvosana 2 eli jotakin pitäisi jo osatakin:
-lue vain luentokalvot, jotka tiedät olevan itsellesi vaikeat
-käy luennoilla jos kiinnostaa älä käy jos ei kiinnosta, it's up to you
-voi pitää satunnaista lomaa lukemisesta (ei kuitenkaan yli kolmen päivän taukoa lukemisesta)
-luentokalvot ja kirja riittävät materiaaliksi, ei tarvitse ottaa selvää vaikeista asioista.
-->varma kakkonen
Arvosana 3 eli yli puolet oikein reilusti:
-älä stressaa
-ei tarvitse käydä luennoilla, voi toki käydä jos ei ole jostakin syystä muuta tekemistä (ei kuitenkaan suositeltavaa)
-älä tee muistiinpanoja
-lähes perusteellinen valmistautuminen lukemalla noin kolmea viikkoa ennen tenttiä (vain luentokalvot)
-viime hetken kertailuja
-pieni loma on tarpeen
--> taattu kolmonen ja rispekti
Arvosana 4 eli olet hyvä:
-ei luentoja
-ei muistiinpanoja
-hätäinen lukeminen kahta viikkoa ennen tenttiä
-pidä ihmeessä kunnon loma
-älä ota turhia paineita
-keksi jotain muuta pientä mukavaa lukemisen ohella (älä kuitenkaan aivan unohda lukemista)
-voi valvoa rauhassa
--> aivan varma nelonen ja voi kuinka kateus kukkii ystävien kesken
Arvosana 5 eli olet täydellinen:
-älä missään nimessä erehdy luennoille (varsinkaan jos ne ovat aamulla)
-älä tee minkäänlaisia muistiinpanoja, luentokalvot riittävät
-vilkuile luentokalvoja parina viimeisenä iltana hätäisesti
-älä stressaa tai mieti tenttiä liikaa
-valvo vuorokausi ennen tenttiä (bilettäen jos mahdollista)
-krapula aina takaa onnistumista
-pese pyykkiä
-siivoa asunto
-lakkaa kynnet
-leivo
-lue joku kiva romaani
-LOMAILE
-käytä naapurin mummon kissa paskalla
-pese äidin villasukat
-kudo lapaset
...
-tee kaikkea muuta, mutta älä lue
--> ja vitonenhan sieltä pärähtää: TOTALLY AWESOME.
Jos näillä neuvoilla ei ala niitä arvosanoja tulemaan, mitkä itse valitsee niin en vastaa seurauksista. Ja muutenkin jokainen saa toteuttaa ihan omalla vastuulla. "Emme vastaa naulakkoon jätetyistä tavaroista [epäonnistuneista arvosanoista]."
Näillä sanoilla toivotan erittäin antoisaa opiskelukevättä vielä niille, jotka joutuvat opiskelemaan.
"Lasken matkaan oppaan parhaimman. Se saa auttaa tenttien teillä."
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Terveyden hinta
Ei sitä oikeen muuta voi kun sanoa, että on se onni valmistua joku kaunis päivä lääkealanammattilaiseksi. Ja paskan marjat.
Jaksan päivä toisensa jälkeen ihmetellä ihmisiä. Reilu vuoden apteekissa työskentelyn jälkeen en enää millään ole pysynyt laskuissa siinä, kuinka moni asiakas jaksaa valittaa lääkkeiden hinnoista. Eikä siinä jos se olisi kerran kuukaudessa, MUTTA JOKA IKINEN KERTA KUN OLEN TÖISSÄ. Ja monta kertaa päivässä.
"Ja se tekee 35,45€"
"No oho, kylläpä on kallista!"
"Ja se olisi sitten 58,79€"
"Miten ne nyt noin paljon voivat maksaa!?"
"Ja tämä tekisi 120,12€"
"Mitäh!? Ei voi pitää paikkansa, siihen pitäisi tulle KELAn korvaukset!"
"Ne ovat tässä mukana jo."
"Ja 45,50€"
"On se kumma kun kaikki rahat menevät apteekkiin. Aikamoista riistoa. Helvetin kallista!"
IHMISET! Totuus on se, että lääkkeiden tuontano harvoin on ihan hirvittävän halpaa. Ja vaikka kuinka apteekin ensisijainen tehtävä on edistää ihmisten terveyttä muun muassa tarjoamalla palveluja, että ihmiset saavat kaiken maailman peräpukama voiteensa ja piilolinssinesteensä, niin apteekkitoiminta on kuitenkin bisnestä. :D Muutenhan kaikki lääkkeet voitaisiin hyvää hyvyyttään jaella torilla ilman minkäänlaista hintaa. Kaikki tänne, täältä saa ilmaisia lääkkeitä. Juu ei maksa mitään! Kyllä löytyy vaivaan kun vaivaan lääke kun lääke. Tänne vaan!
En ymmärrä mistä ihmiset ovat saaneet käsityksen, että niinkin korkea teknologia kuin lääkkeidentuotanto olisi ilmaista kun ei edes vessapaperi ole ilmaista! Kyllä siitä mielellään maksetaan, että saadaan silkkistä vessapaperia, joka hellii rekkamiehen hymyä ja tuoksuu vielä mansikalle. Mutta kun kyseessä on esimerkiksi lääke, joka suhteellisen suurissa määrin HELPOTTAA elämää, niin siitä kyllä valitetaan ja jaksetaan nurista. Älkää syökö lääkkeitä, mutten lupaa vastata seurauksista. Kuka sitä pakottaa ostamaan lääkkeet ja syödä. Eiköhän sekin ole ihan vapaa valinta.
Itse olen valmis maksamaan hyvinvoinnistani ja terveydestäni. Syön allergialääkkeitä maaliskuusta syyskuuhun ja sen lisäksi minulla on migreenilääkitys ja sydänlääkitys. Ei tulisi mieleenikään valittaa asiasta.
Ja tietysti sokerina pohjalla, sakkana suspensiossa ja kermana päällä on se, että lääkkeiden hinnathan ovat apteekin työntekijöiden vika. :) Onneksi olen iloinen asiakaspalvelija ja otan sinunkin paskasi niskaani. ^^ Täytyy nyt loppua vähän keventää ja sanoa, että on sitä onneksi suuri osa ihmisiä, jotka tajuavat asian oikean laidan. Ja kyllä sitä on apteekkityössä saanut niin monet naurut, että en vaihtaisi kyllä mihinkään. :)
Jaksan päivä toisensa jälkeen ihmetellä ihmisiä. Reilu vuoden apteekissa työskentelyn jälkeen en enää millään ole pysynyt laskuissa siinä, kuinka moni asiakas jaksaa valittaa lääkkeiden hinnoista. Eikä siinä jos se olisi kerran kuukaudessa, MUTTA JOKA IKINEN KERTA KUN OLEN TÖISSÄ. Ja monta kertaa päivässä.
"Ja se tekee 35,45€"
"No oho, kylläpä on kallista!"
"Ja se olisi sitten 58,79€"
"Miten ne nyt noin paljon voivat maksaa!?"
"Ja tämä tekisi 120,12€"
"Mitäh!? Ei voi pitää paikkansa, siihen pitäisi tulle KELAn korvaukset!"
"Ne ovat tässä mukana jo."
"Ja 45,50€"
"On se kumma kun kaikki rahat menevät apteekkiin. Aikamoista riistoa. Helvetin kallista!"
IHMISET! Totuus on se, että lääkkeiden tuontano harvoin on ihan hirvittävän halpaa. Ja vaikka kuinka apteekin ensisijainen tehtävä on edistää ihmisten terveyttä muun muassa tarjoamalla palveluja, että ihmiset saavat kaiken maailman peräpukama voiteensa ja piilolinssinesteensä, niin apteekkitoiminta on kuitenkin bisnestä. :D Muutenhan kaikki lääkkeet voitaisiin hyvää hyvyyttään jaella torilla ilman minkäänlaista hintaa. Kaikki tänne, täältä saa ilmaisia lääkkeitä. Juu ei maksa mitään! Kyllä löytyy vaivaan kun vaivaan lääke kun lääke. Tänne vaan!
En ymmärrä mistä ihmiset ovat saaneet käsityksen, että niinkin korkea teknologia kuin lääkkeidentuotanto olisi ilmaista kun ei edes vessapaperi ole ilmaista! Kyllä siitä mielellään maksetaan, että saadaan silkkistä vessapaperia, joka hellii rekkamiehen hymyä ja tuoksuu vielä mansikalle. Mutta kun kyseessä on esimerkiksi lääke, joka suhteellisen suurissa määrin HELPOTTAA elämää, niin siitä kyllä valitetaan ja jaksetaan nurista. Älkää syökö lääkkeitä, mutten lupaa vastata seurauksista. Kuka sitä pakottaa ostamaan lääkkeet ja syödä. Eiköhän sekin ole ihan vapaa valinta.
Itse olen valmis maksamaan hyvinvoinnistani ja terveydestäni. Syön allergialääkkeitä maaliskuusta syyskuuhun ja sen lisäksi minulla on migreenilääkitys ja sydänlääkitys. Ei tulisi mieleenikään valittaa asiasta.
Ja tietysti sokerina pohjalla, sakkana suspensiossa ja kermana päällä on se, että lääkkeiden hinnathan ovat apteekin työntekijöiden vika. :) Onneksi olen iloinen asiakaspalvelija ja otan sinunkin paskasi niskaani. ^^ Täytyy nyt loppua vähän keventää ja sanoa, että on sitä onneksi suuri osa ihmisiä, jotka tajuavat asian oikean laidan. Ja kyllä sitä on apteekkityössä saanut niin monet naurut, että en vaihtaisi kyllä mihinkään. :)
Älä tule huono päivä, tule hyvä päivä!
Päätin tänään pohtia peräti niinkin vanhanaikaista ja joidenkin mielestä varmasti erittäin kulunutta sekä tylsää aihetta kuin mielialanvaihtelut. Sen lisäksi kerkesin ensimmäisessä tekstissäni vannomaan kuinka en aio kirjoittaa blogiini päiväkirjaa. Kaikki kuitenkin varmasti ymmärtävät, että suurin osa pohtimistani aiheista sivuavat päiväni tapahtumia edes jossakin määrin tai leikkaavat yhtä terävästi päivän tapahtumia kuin biljardipelissä onnistunut leikkaus valkoisella pallolla OMIIN palloihin ja sen seurauksena syntynyt hämmentävän täydellinen pussitus. Tämän päiväinen aiheeni pohjautuu tämän päivän tapahtumiin.
Koin nimittäin tänään jälleen kerran, niinkuin satoja kertoja aikaisemminkin, sen, kuinka yhden päivän aikana mielialat voivat heitellä iloisen hilpeästä tornadomaisen raivon kautta takaisin hilpeän iloiseen. Aloin siis pohtimaan, niinkuin satoja kertoja aikaisemminkin, mistä niinkin suuret mielialanvaihtelut oikein ovat peräisin. Onko se vain pelkkää ihmisluonnon oikullisuutta vai onko sillä jokin ihan oikea funktio.
Kaikkihan sen tietävät, että varsinkin murrosiässä ja varsinkin NAISET ovat kovia "vaihtelemaan" mielialojaan (niinkun se nyt olisi jotenkin tahallista). Aihetta on myös varmasti käsitelty hamasta menneisyydestä asti, about siitä asti kun Väinämöinen eli. Olettaen tietysti, että Väinämöinen on elänyt oikeasti eikä ole pelkkä kansalliseepoksen päähenkilö sampoineen ja Ainoineen. Takasin asiaan. Varmaa on myös se, että jokainen vähintään minun ikääni eksynyt ihminen, on sekä kokenut että pohtinut tätä aihetta lukemattomia ja vielä lukemattomia kertoja. Silti se ei omasta mielestäni laimenna yhtään aiheen kiehtovuutta.
Jotta vaikuttaisin fiksulta ja mielipiteilläni olisi jotakin pohjaa, päätin tehdä hieman taustatutkimusta. Päätin googlettaa aiheesta "mielialan vaihtelut". Ensimmäisenä tuloksiksi tuli keskustelupalstoja aiheesta. Tarjottiin minulle jopa sitä, kuinka mielialan vaihtelut ovat normaaleja raskaudessa, vaihdevuosissa tai jos kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tietääkseni minuun ei päde mikään mainituista, joten päätin jatkaa tutkimusta hakusanalla "mielialan vaihtelujen syyt". Johan alkoi lyyti kirjoittaa. Muun muassa yksi sivusto (http://www.help-menopause.com/mielialan-vaihtelut.html) myöntää, ettei mielialan vaihtelujen syitä tarkalleen tiedetä, mutta että hormonitoiminnalla on siihen vaikutuksensa. Toki sivusto puhuu vaihdevuosista, mutta hormonitoiminta selittäisi sen, miksi mielialojen vaihtelu on yleisempää ja selkeämpää naisilla kuin miehillä. Myös e-pillereitä koskeva sivusto puhuu hormonitoiminnan vaihtelujen puolesta mielialojen vaihtelun aiheuttajana (http://www.ehkaisynetti.fi/scripts/en/2pillerit/myonteiset_vaikutukset/ongelmanratkaisu/index.php).
Tähän mennessä löytyneet syyt puhuisivat ainoastaan biologisen toiminnan seurauksista. Mielialat vaihtelevat, koska ihminen on rakennettu biologialtaan sellaiseksi, että elintoiminnot vaikuttavat muun toiminnan ohella myös mielialaan. En kuitenkaan tyytynyt pelkästään tähän vastaukseen. Olin sata prosenttisen varma, että biologisten ja "helposti" selitettävien syiden lisäksi on vaikeammin selitettäviä ja yksilöllisiä, ihmisen persoonaan liittyviä selitysmalleja. Jatkoin tutkimusta heittämällä googlen hakukenttään "mielialan vaihtelujen sosiaaliset syyt". Löytyihän sieltä vastauksia. JEI! Eräs sivusto (http://www.hoitonetti.fi/terveysarvot/mieliala/) puhui juuri sen puolesta, mitä kuvittelinkin. Mielialojen vaihtelut riippuvat persoonasta. Jotkut ihmiset ovat perusmielialaltaan synkempiä, varovaisempia ja ahdistuneempia. Tämän on oletettu olevan evoluution kannata erittäin tärkeää: osataan varoa kaikkea, vahinkoa ei satu niin helposti.
Nyt joku ajattelee: "No mutta Ella, tämähän on ihan itsestään selvää!"
Uskallan kuitenkin väittää ettei. Sen lisäksi, että jyrkät mielialan vaihtelut ovat biologista hormonitoimintaa, niihin liittyvät hyvin läheisesti myös sosiaaliset syyt ja persoona. Rajut mielialojen muutokset ovat ehkä tapa kommunikoida. Ne ehkä osoittavat myös osaltaan tarvetta tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.
Palatakseni otsikkoon, kaiken kaikkiaan huonosta alusta huolimatta, oma päiväni oli aina vain parempi loppua kohden. Kannatti päästää ensin kaikki "paha höyry" ulos pienellä 20 minuutin itkupotkuraivarilla ja hymyillä sitten loppu päivä. :) Hih, hih ja hyvällä mielellä nukkumaan. Toivottavasti ette kuolleet tylsyyteen kesken tekstin. Itse pidän aihetta tärkeänä, mielenkiintoisena ja pohtimisen arvoisena. Oli syy mielialan vaihteluihini tänään sitten jylläävä hormonitornado tai oma "haluan tulla nähdyksi"-syndroomani, sen tiedän että minä ainakin olen oikukas. Ja myönnän sen! ;)
Koin nimittäin tänään jälleen kerran, niinkuin satoja kertoja aikaisemminkin, sen, kuinka yhden päivän aikana mielialat voivat heitellä iloisen hilpeästä tornadomaisen raivon kautta takaisin hilpeän iloiseen. Aloin siis pohtimaan, niinkuin satoja kertoja aikaisemminkin, mistä niinkin suuret mielialanvaihtelut oikein ovat peräisin. Onko se vain pelkkää ihmisluonnon oikullisuutta vai onko sillä jokin ihan oikea funktio.
Kaikkihan sen tietävät, että varsinkin murrosiässä ja varsinkin NAISET ovat kovia "vaihtelemaan" mielialojaan (niinkun se nyt olisi jotenkin tahallista). Aihetta on myös varmasti käsitelty hamasta menneisyydestä asti, about siitä asti kun Väinämöinen eli. Olettaen tietysti, että Väinämöinen on elänyt oikeasti eikä ole pelkkä kansalliseepoksen päähenkilö sampoineen ja Ainoineen. Takasin asiaan. Varmaa on myös se, että jokainen vähintään minun ikääni eksynyt ihminen, on sekä kokenut että pohtinut tätä aihetta lukemattomia ja vielä lukemattomia kertoja. Silti se ei omasta mielestäni laimenna yhtään aiheen kiehtovuutta.
Jotta vaikuttaisin fiksulta ja mielipiteilläni olisi jotakin pohjaa, päätin tehdä hieman taustatutkimusta. Päätin googlettaa aiheesta "mielialan vaihtelut". Ensimmäisenä tuloksiksi tuli keskustelupalstoja aiheesta. Tarjottiin minulle jopa sitä, kuinka mielialan vaihtelut ovat normaaleja raskaudessa, vaihdevuosissa tai jos kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tietääkseni minuun ei päde mikään mainituista, joten päätin jatkaa tutkimusta hakusanalla "mielialan vaihtelujen syyt". Johan alkoi lyyti kirjoittaa. Muun muassa yksi sivusto (http://www.help-menopause.com/mielialan-vaihtelut.html) myöntää, ettei mielialan vaihtelujen syitä tarkalleen tiedetä, mutta että hormonitoiminnalla on siihen vaikutuksensa. Toki sivusto puhuu vaihdevuosista, mutta hormonitoiminta selittäisi sen, miksi mielialojen vaihtelu on yleisempää ja selkeämpää naisilla kuin miehillä. Myös e-pillereitä koskeva sivusto puhuu hormonitoiminnan vaihtelujen puolesta mielialojen vaihtelun aiheuttajana (http://www.ehkaisynetti.fi/scripts/en/2pillerit/myonteiset_vaikutukset/ongelmanratkaisu/index.php).
Tähän mennessä löytyneet syyt puhuisivat ainoastaan biologisen toiminnan seurauksista. Mielialat vaihtelevat, koska ihminen on rakennettu biologialtaan sellaiseksi, että elintoiminnot vaikuttavat muun toiminnan ohella myös mielialaan. En kuitenkaan tyytynyt pelkästään tähän vastaukseen. Olin sata prosenttisen varma, että biologisten ja "helposti" selitettävien syiden lisäksi on vaikeammin selitettäviä ja yksilöllisiä, ihmisen persoonaan liittyviä selitysmalleja. Jatkoin tutkimusta heittämällä googlen hakukenttään "mielialan vaihtelujen sosiaaliset syyt". Löytyihän sieltä vastauksia. JEI! Eräs sivusto (http://www.hoitonetti.fi/terveysarvot/mieliala/) puhui juuri sen puolesta, mitä kuvittelinkin. Mielialojen vaihtelut riippuvat persoonasta. Jotkut ihmiset ovat perusmielialaltaan synkempiä, varovaisempia ja ahdistuneempia. Tämän on oletettu olevan evoluution kannata erittäin tärkeää: osataan varoa kaikkea, vahinkoa ei satu niin helposti.
Nyt joku ajattelee: "No mutta Ella, tämähän on ihan itsestään selvää!"
Uskallan kuitenkin väittää ettei. Sen lisäksi, että jyrkät mielialan vaihtelut ovat biologista hormonitoimintaa, niihin liittyvät hyvin läheisesti myös sosiaaliset syyt ja persoona. Rajut mielialojen muutokset ovat ehkä tapa kommunikoida. Ne ehkä osoittavat myös osaltaan tarvetta tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.
Palatakseni otsikkoon, kaiken kaikkiaan huonosta alusta huolimatta, oma päiväni oli aina vain parempi loppua kohden. Kannatti päästää ensin kaikki "paha höyry" ulos pienellä 20 minuutin itkupotkuraivarilla ja hymyillä sitten loppu päivä. :) Hih, hih ja hyvällä mielellä nukkumaan. Toivottavasti ette kuolleet tylsyyteen kesken tekstin. Itse pidän aihetta tärkeänä, mielenkiintoisena ja pohtimisen arvoisena. Oli syy mielialan vaihteluihini tänään sitten jylläävä hormonitornado tai oma "haluan tulla nähdyksi"-syndroomani, sen tiedän että minä ainakin olen oikukas. Ja myönnän sen! ;)
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Aloitan blogin pitämisen, en aloita blogin pitämistä, aloitan blogin pitämisen, en aloita blogin pitämistä..
Otsikon vaihtoehdot pyörivät päässä kuin lapsuuden ajan karuselli kiihtyvässä vauhdissa. Päätä huimaa ja yrjöpussi lojuu tietysti Linnanmäen puistonpenkille. Kerrankin kun sitä olisi tarvittu. Yhtäkkiä karuselli pysähtyi kuin veitsellä leikaten. Yksinkertainen syy oli, että päivänkakkaran lehdet loppuivat kesken. Viimeinen lehti oli nimittäin puolikas. Nyt en ehkä koskaan saa selville aloittaako blogi vai ei.
No eihän se ihan näin mennyt. Hetken sitä mietin, että aloitanko tämän rumban (höystettynä samballa) ollenkaan. Entä jos tämä kaikki leimataan kohta postmoderniksi tekotaiteeksi ja minut karkotetaan maasta? Toivottavasti ei.
Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan eikä enää voi perääntyä. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa sitten ruveta miettimään ikuisuuskysymystä: "Miksi?"
Ehkä joku haluaa kirjoittaa kuulumisiaan ja jokapäiväisiä askareitaan ystävien luettavaksi nettiin. Facebookin statuspäivitystila kun on niin pieni, ettei kaikki päivän tapahtumat millään meinaa mahtua annettuun 1000 merkkiin! Täytyy kirjoittaa isoäidin villasukkien pesusta, naapurin koiranulkoiluttajan tielle jättämistä pökäleistä ja läpi menneestä tentistä.
Ehkä joku taas haluaa avautua päiväkirjan muodossa siitä, kuinka kurjaa tai vastavuoroisesti ihanaa elämä on. Ihan noin muuten vaan. Kun ei jaksa kirjoittaa perinteisiin "päiväkirjavihkoihin" voi sen sijaan näpytellä tietokoneella päivän tapahtumat ylös. Ja onhan kirjoittaminen tietokoneella niin todella paljon helpompaa. Virheet saa korjattua paljon siistimmin kuin kuulakärkikynällä.
Ehkä joku haluaa taasen kirjoittaa maailman epäkohdista ja saada keskustelua aikaan. Tuoda julki maailman virheet. Netti kun on niin laaja yhteisö.
Ehkä jollakin on mielipiteitä asioista ja tarvetta julkistaa niitä muillekin kun yksiönsä seinille. Saada huomiota. Joko positiivista tai negatiivista. Huomiota se on huomiokin. Eikun..takaisin asiaan..
Henkilökohtaisesti tein päätöksen, etten aio kirjoittaa päiväkirjaani nettiin. Pidän henkilökohtaista "perinteitä" kunnioittavaa päiväkirjaa, johon pyrin ihan perinteisesti kuulakärkikynällä kirjoittamaan päivän tapahtumat. Aloitin blogin pitämisen, koska pidän siitä, että saan keskustelua aikaa. Olen luonteeltani pohtija, ja mikä onkaan parempi tapa tuoda ajatuksiaan julki kuin kirjoittaa ne. Siksi ajattelin aloittaa tämän. Saa nähdä minkälainen seikkailu tämä on. Facbookkaus kun alkaa olla jo niin nähtyä! ;)
Toivottavasti tämä ensimmäinen teksti sai edes jonkun uteliaisuudella odottamaan seuraavaa pohdittavaa asiaa..mikä se lie, sitä kun ei tiedä. Hyvää yötä, kirput syököön kaiken yötä!
No eihän se ihan näin mennyt. Hetken sitä mietin, että aloitanko tämän rumban (höystettynä samballa) ollenkaan. Entä jos tämä kaikki leimataan kohta postmoderniksi tekotaiteeksi ja minut karkotetaan maasta? Toivottavasti ei.
Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan eikä enää voi perääntyä. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa sitten ruveta miettimään ikuisuuskysymystä: "Miksi?"
Ehkä joku haluaa kirjoittaa kuulumisiaan ja jokapäiväisiä askareitaan ystävien luettavaksi nettiin. Facebookin statuspäivitystila kun on niin pieni, ettei kaikki päivän tapahtumat millään meinaa mahtua annettuun 1000 merkkiin! Täytyy kirjoittaa isoäidin villasukkien pesusta, naapurin koiranulkoiluttajan tielle jättämistä pökäleistä ja läpi menneestä tentistä.
Ehkä joku taas haluaa avautua päiväkirjan muodossa siitä, kuinka kurjaa tai vastavuoroisesti ihanaa elämä on. Ihan noin muuten vaan. Kun ei jaksa kirjoittaa perinteisiin "päiväkirjavihkoihin" voi sen sijaan näpytellä tietokoneella päivän tapahtumat ylös. Ja onhan kirjoittaminen tietokoneella niin todella paljon helpompaa. Virheet saa korjattua paljon siistimmin kuin kuulakärkikynällä.
Ehkä joku haluaa taasen kirjoittaa maailman epäkohdista ja saada keskustelua aikaan. Tuoda julki maailman virheet. Netti kun on niin laaja yhteisö.
Ehkä jollakin on mielipiteitä asioista ja tarvetta julkistaa niitä muillekin kun yksiönsä seinille. Saada huomiota. Joko positiivista tai negatiivista. Huomiota se on huomiokin. Eikun..takaisin asiaan..
Henkilökohtaisesti tein päätöksen, etten aio kirjoittaa päiväkirjaani nettiin. Pidän henkilökohtaista "perinteitä" kunnioittavaa päiväkirjaa, johon pyrin ihan perinteisesti kuulakärkikynällä kirjoittamaan päivän tapahtumat. Aloitin blogin pitämisen, koska pidän siitä, että saan keskustelua aikaa. Olen luonteeltani pohtija, ja mikä onkaan parempi tapa tuoda ajatuksiaan julki kuin kirjoittaa ne. Siksi ajattelin aloittaa tämän. Saa nähdä minkälainen seikkailu tämä on. Facbookkaus kun alkaa olla jo niin nähtyä! ;)
Toivottavasti tämä ensimmäinen teksti sai edes jonkun uteliaisuudella odottamaan seuraavaa pohdittavaa asiaa..mikä se lie, sitä kun ei tiedä. Hyvää yötä, kirput syököön kaiken yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)